lauantai 18. kesäkuuta 2011

Alku se pienikin alku on...

Heipä hei!
Harjoittelen tässä vähän pikku hiljaa tätä bloggaamisen arkea. Kirjurina toimiipi ruokkija, sellainen otus joka kutsuu meitä "omistajakseen" Pyh! Eli me olemme preeriapupu lauma täältä etelä-pohjanmaan  perukoilta. Nimenomaan perukoilta. Meitä hoitaa meidän oma personal ruokkijamme, joka vie meitä näyttelyihin ja hyppimään esteitä ympäri vuotta. Onhan se vähän halventavaa mutta pakko kai jotain ruokansa eteen on tehtävä. Ai niin! Unohdin esitellä itseni. Olen maailman söpöin, kaunein ja paras preeriakani. Olen ehdottomasti se lauman kingi, ja tiedän kyllä selvästi oman paikkani se menee kutakuinkin näin: Minä- Muut villikanit- muut eläimet- muut oliot- ja matalimmalla: Ruokkija. Tämän meidän personal hoitajamme elämän tehtävä on yksinkertaisesti palvella meitä.

Nyt suureen valtakuntaani on tullut vaihteeksi kaksi uutta pitkäkorvaa... Vaikka niillä pitkiä korvia ei edes ole. Meidän pitää suhtautua näihin vakavasti. Nimittäin nämä ovat leijonia. Tai ainakin ne siksi kutsuvat itseänsä. On niillä se kauhea harjaskin. Sekopäitä... 

Mutta ettei teksti veny liian pitkäksi niin terkkuja täältä, ja muistakaa liittyä lukijoiksi! Ja pyytäkää vaikka viestillä osoitteemme, ja lähettäkää porkkanoita, oi te oliot jotka omistatte porkkana sadot...